Paluu Suomeen

Perjantaina 26.6. koitti lähdön hetki Mannheimista, paikasta, joka oli toiminut kotina jo liki 5 kuukauden ajan. Haikeita fiiliksiä olin kokenut jo aiemmin, sillä edeltävänä viikkona olimme pitäneet monia läksiäisiä niille, joilla koti ja kesätyöt kutsuivat jo heti tenttirupeaman loputtua, useimmilla vaihtareilla suunnilleen 12. päivän jälkeen. Niinpä olin jo ehtinyt henkisesti valmistautua kotimatkaani ja kotiinpaluumasennukseen, sillä se on kaikista pahin juttu tässä reissussa. Onneksi Suomessa on kuitenkin tällä hetkellä kesä, mikä on ihan siedettävää. Palaaminen keskellä talvea voisi olla suurempi shokki, keskelle kylmää ja pimeää, kyllä kai sinne(tänne) kylmään pohjolaan kotiutuu. Matkani Mannheimista vanhempieni luokse Kangasniemelle kesti n. 12 tuntia. Seuraavana päivänä lähdin sukuloimaan koko päiväksi parin tunnin päähän kotoa, sukulaiseni täytti 70 vuotta. Sunnuntaina olin todella väsynyt, enkä jaksanut tehdä juuri mitään, ehkä maanantaina oloni on parempi, ja voin alkaa toden teolla purkamaan matkalaukkujani ja kirjoittamaan blogia, ynnä muuta sekalaista. Keskiviikkona, 1.7. muutankin jo uuteen, ylioppilaskunnan asuntooni, sekä aloitan työni, joten pari päivää tässä kai ehtii nauttia ”kesälomasta”.

Juutinrauman silta Tanskan ja Ruotsin välillä, lentokoneesta kuvattuna.
Juutinrauman silta Tanskan ja Ruotsin välillä, lentokoneesta kuvattuna.
Mainokset

Liechtenstein, München ja lähtösuunnitelmia

la-ma 20.-22.6.
Konstanz, Liechtenstein, Meersburg

la 20.6. Konstanz
Konstanz on pienehkö, kapealla kannaksella ja Bodenjärven rannalla oleva 100 000 asukkaan luonnonkaunis paikkakunta, joka sijaitsee Saksan ja Sveitsin rajalla.  Konstanzista voisi sanoa, että sveitsiläiset tykkäävät tulla sinne viikonloppuisin syömään ravintoloihin ja tekemään ostoksia, toki hintatasosta sekä myös kaupungin kulttuuri- ja elämystarjonnasta johtuen; vesielementin myötä esimerkiksi purjelautailu, patikointi, kanoottiretket ja pidemmät järviristeilyt ovat suosittuja näillä seuduilla.
Konstanzissa on mahdollisuus kävellä rajan yli samalla tavalla kuin muuallakin EU/ETA- alueella, kuten Suomen ja Ruotsin rajalla.
Majoituin Konstanzissa 2 yötä Prahan reissulla tutustumani palestiinalaisen Mohammedin luona, joka on vanhan jyväskyläläisen ystäväni Iiriksen parhaita ystäviä. Mohammed toivotti minut lämpimästi tervetulleeksi jo kun saavuin juna-asemalle, ja suuren opiskelija-asuntolan keittiössäkin pöytä laitettiin koreaksi, vaikka muutama islaminuskoinen opiskelija, ml. Mohammed vietti ramadania. Ramadanin aikana ennen auringonlaskua ja auringonnousun jälkeen muslimi ei saa nauttia ruokaa, ja veden juominenkin on vain virkistäytymiseen. Ramadan sattui tänä vuonna nyt alkamaan nyt kesäkuun 17. päivä, siispä aloitimme ilta-aterioinnin klo 22 ja kävimme sen jälkeen ravittuina nukkumaan.

su 21.6. Liechtenstein
Liechtenstein on pieni, itsenäisenä säilynyt ruhtinaskunta(valtio) Itävallan ja Sveitsin välissä, joka on omaksunut enemmän sveitsiläisiä tapoja kuin itävaltalaisia: käytössä on Sveitsin frangi, Sveitsi hoitaa Liechtensteinin ulkosuhteita, ja kielenä puhutaan sveitsinsaksaa.
Liechtensteinin ruhtinaskunta muodostuu oikeastaan kolmesta pienestä kunnasta(wikipedian mukaan 11:ta!), joista Vaduz on Liechtensteinin pääkaupunki. Yhteensä Liechtensteinissa asuu n. 36 000 ihmistä.

Ennakkovalmisteluista:
Koska olin omatoimimatkalla, jouduin ottamaan asioista paljon selvää itse.
Päivälippu SBB:llä, Swiss Railways:ille maksoi n. 60fr=60€, joka voi kuulostaa kallilta, mutta jo itse junamatkailu Sveitsissä on elämys. Jylhiä ja maisemia, pieniä kyliä ja laakeita niittyä. Valitsinpa mielestäni maisemareitin, jossa oli lyhyelle matkalle peräti 4 junanvaihtoa! Myös paluumatkalla tulin kotiin eri reittiä.
Liechtensteinin reissu tuntui siltä, että kerrankin on aikaa itselle: tiesin, että muutaman päivän päästä lähden jo kotosuomeen, joten nämä olivat viimeisiä reissuja päästä tutustumaan sellaisiin paikkoihin jotka ovat oikeasti kiinnostavia. Edeltävällä viikolla mietin koko Konstanzin reissua, ja päätin, että tuolla Liechtensteinissa ei varmasti tule varta vasten käytyä, niin vaikea sinne on tavallaan mennä. Onni oli siis, että Iiriksen kautta pääsin majoittumaan Konstanzissa ja näkemään erilaista Saksaa (ja Sveitsiä).

Nähtävää Liechtensteinissa:
-Liechtensteinin Kansallismuseo:
Must see! Kansallismuseosta löytyy kattavasti maan kulttuuria, historiaa, politiikkaa, kaikkea. Kokoelmaan kuuluu muun muassa kattava otos maan eläimistöstä, kasvistosta eläväisinä näytekappaleina, vaikuttavaa!

-Liechtensteinin pääkatu, Modernin taiteen museo, Postimerkkimuseo, Liechtensteinin ruhtinaan aarrekokoelma, Schloss Vaduz(linna).

22.6. Konstanz, Mainaun saari, Meersburg

Meersburgin varhaiskeskiaikainen linna on yksi huippunähtävyyksistä!
Ylipäätään, Meersburg oli todella tunnelmallinen ja vanha kaupunki, paikkaa voisi kuvailla termein ”rauhallinen ja tunnelmallinen puutarhakaupunki”. Harmi vain, että minulla oli ”liian” vähän aikaa vierailla Meersburgissa, koska harvaan kulkevaan järvilaivaan oli ehdittävä vielä siten, että ehti viettämään viimeistä iltaa Iiriksen kanssa Konstanzissa ja suunnittelemaan seuraavan aamun aikaista lähtöä. Onnekseni lähdin aikaisin kohti Konstazia, sillä alkoi kova sade, joka kesti aina seuraavaan päivään asti.

24.6. München
Taas minulla oli aikainen herätys: Mannheimista junalla Müncheniin on matkaa 3h, mikä tuntui vielä kohtuulliselta, juna kuitenkin pyyhältää sitä 200km/h, joten tämä pitkäkin matka Saksan sisällä taittui joutuisasti.
Saavuttuani Münchenin suurelle asemalle, suuntasin suuria katuja kohti kaupungin keskustaa. Ilokseni löysin paljon baijerilaisia juttuja matkan varrella, nahkahousukauppoja ja bierstubeja, ulkokullattuja rakennuksia ja Bayern Münchenin faneja. Saavuttuani keskusaukiolle, Marienplatzille, kiipesin sillä sijaitsevan kaupungintalon torniin, ja mennessäni ihastelien porraskäytävien mahtipontisia lasimaalauksia. Baijerin alue on taloudellisesti hyvin vahva, se näkyy Münchenissa monissa asioissa; esim. julkiseen liikenteeseen on satsattu paljon.
Joka tapauksessa, torniin päästyäni, kello löi juuri 12.00, ja turistiporukalla saimme ihastelimme minuuttien mahtavaa kellopelisoittoa ympäri kaupunkia.
Hmm, jossain vaiheessa matkustin tosiaan metrolla kohti BMW-maailmaa, joka sijaitsee toisella puolen kaupunkia. BMW- maailma on mahtava, se pitää jokaisen autofanaatikon vain itse kokea!
Kokonaisuutena Münchenista voi sanoa että aivan mahtava moderni paikka, jokaisen joka liikkuu tuolla päin Saksaa tulee se kokea. Suosittelen!
– kuvassa BMW- museo sekä Olympiapuiston näkötornin näkymiä

2015-06-24 15.21.51

2015-06-24 15.33.45

2015-06-24 15.36.44

2015-06-24 18.11.48

Toiseksi viimeinen viikko

11414774_10153157483017639_2058252923_n
Alkuperäiset Mannheimin ystävät + yksi Sveitsin vahvistus

Sunnuntai 16.6. ”Last Supper” ?

Viimeistä kertaa yhdessä kaikkien ensimmäisten, alkuperäisten n.15 Mannheim- ystävien kanssa, ”Mannheimers”/ ”Fatheimers” -nimellä meillä on myös ensimmäisestä viikosta alkaen ollut Facebook- ryhmä. Tosiaan, moni meistä on lähdössä jo seuraavana päivänä, maanantaina, joten tämä oli viimeinen tilaisuus nähdä niitä rakkaita ihmisiä, ja olikin mahtavaa, että kaikki meistä olivat päässeet paikalle 🙂 Koska seuraavana päivänä oli Didacin, katalonialaisen ystävämme syntymäpäivä, päätimme ottaa siihen varaslähdössä illallistamassa meksikolaistyylisessä ravintolassa.
Tämän jälkeen menimme (yllätys yllätys) Cafe Viennaan yksille, ja pian huomasimme, että kello oli kääntynyt jo seuraavan päivän puolelle, ja pääsimme onnittelemaan Didacia. Lauloimme syntymäpäivälaulun, ja ystävällinen rouva ravintolan ulkopuolella lahjoitti Didacille ruusun.

Maanantai, 15.6. Didacin syntymäpäivä

Keskiviikko 17.6. 
Tunsin itseni ensimmäistä kertaa täällä kipeäksi, oli kuumeinen olo mutta ei kuitenkaan kuumetta, vatsaa väänti ja flunssa iski. Viikonloppu taisi olla hyvin rankka, ei tullut liikaa nukuttuakaan…
En jaksanut tehdä tänään juuri mitään, kaupassa kävin ja illalla elokuvissa, Jurassic World yhdessä 5 kaverin kanssa. Oli ennakko-odotuksiin nähden paljon parempi, ja tyylillä ”jatkettu” siitä, mihin alkuperäinen Jurassic Park jäi. Suosittelen.

2015-06-18 13.35.48
Torstai 18.6. Köln
Sainpa sellaisen hassun idean, että Kölnissä varmaan pitäisi käydä, kun useat vaihtariystävät ovat käyneet siellä ja sanoneet, että hieno paikka. Todettua kyllä tuli, että kaupungilla oli erilaista tarjottavaa. Ei ollut sitä perus taidemuseoita pelkästään(fiilis on, että jokaisessa vähänkin isommassa kaupungissa on ainakin yksi nykytaiteen sekä yksi roomalaisen/ antiikin historian/ klassisen taiteen museo, joita on tullut nähtyä jo liiankin kanssa.) Vaikka Köln on suurkaupunki, on siellä kuitenkin selkeä sompailla, ja kävellenkin pääsee hyvin paikasta toiseen.

Köln: Niin, Kölnin tuomiokirkko on kuuluisin nähtävyys, se kohoaa kaukana taivaanrannassa kun vasta lähestyt kaupunkia, ja hallitsee kaupunkikuvaa, näky on mykistävä, sisältä ja ulkoa, yöllä ja päivällä ja mihin vuodenaikaan tahansa.
Tuomiokirkossa kävin sisällä, näköalatasanteella, sekä katakombissa= aarrekammiossa. Aarrekammiossa oli tällä kertaa oikeasti enemmän nähtävää kuin mitä yleensä on ollut näiden kirkkojen yhteydessä; johtuen siitä, että Kölnin kaupunki on perustettu roomalaiseksi kaupungiksi jo roomalaisajalla, noin vuoden 0 aikoihin. Itse kirkkoa on alettu rakentamaan v. 1248 ja se valmistui 600v. myöhemmin, vuonna 1880. Kuitenkin, tässä roomalaiskaupungissa on säilytetty paljon Rooman valtakunnan aikaisia kirkollisia reliikkejä ja käyttöesineitä. Näköalatasanne ja aarrekammio 4€ hintansa väärti.

Suklaamuseo: Museossa esitellään suklaan valmistuksen saloja aina kaakaolajien valinnasta eri tuotantovaiheisiin sekä
suklaan merkitystä eri aikoina ja populaarikulttuurissa.
Sain käsityksen, että museo on jotekin Lindt:n omistama/sponsoroima, sillä Lindt:n suklaata siellä liukuhihnalla sekä pyödillä liikkui eri muodoissaan. Ensi alkuun ajattelin, että museo olisi tylsähkö, mutta se olikin todella mielenkiintoinen: suklaan tekoa näki vaihe vaiheelta, sekä koneellisesti tuotetun että käsin tehdyn suklaan osalta. Suklaamaistiaisia sai kolmessa paikassa, ja olipa mahdollisuus tilata räätäläity suklaalevy, johon sai itse valita ainekset suklaa-ammattilaisten tekemänä.
Tiesittekö muuten suklaasta, että suomalaiset syövät sitä 3. eniten maailmassa per henkilö Viron ja Belgian jälkeen?
Saksan urheilu- ja olympiamuseo
Suomen urheilumuseossa ei ole tullut vielä tähän ikään mennessä käytyä itseään sivistämässä(mutta kyllä pitäisi!), veikkaan että Saksan ja Suomen urheilumuseot muistuttavat hyvin paljon toisiaan.
Näin urheiluhulluna tietysti pidin urheilumuseosta kuin hullu puurosta, Saksan urheilu- ja olympiahistoria linkittyivät hyvin yhteen, ja eri urheilulajit tulivat tasapuolisesti esille, olympialajeja kuitenkin painottaen (suunnistusta en löytänyt).

Vielä sen verran, että suklaamuseo ja urheilumuseo Kölnissä sijaitsevat aivan vierekkäin, mutta kuitekin vähän erillään muista nähtävyyksistä, suosittelen kiertämään molemmat samalla kertaa 🙂

Minulla oli vain reilu seitsemän tuntia viettää Kölnissä, ja museoita sekä vanhaakaupunkia olisi kelvannut kierrellä enemmänkin. Ennen lähtöä kävin syömässä schnitzelit ja juomassa Kölschit(kölniläinen olut), lisäksi Kölnin vettä(hajuvettä) lahjaksi. Kyllä toisen kerrankin voisi Kölniin tulla, on sillä paljon enemmän annettavaa turistille esimerkiksi Frankfurtiin verrattuna tässä suurten kaupunkien sarjassa.

Tentit sekä viikonloppu Prahassa

2015-06-12 11.22.30
St. Vitus Cathedral, goottilaista rakennustyyliä

2015-06-12 11.28.122015-06-12 11.53.48

2015-06-12 12.44.21
Prahan keskusta, Old Town Square
2015-06-12 19.48.55
Letná Beer Garden

2015-06-12 13.01.5111539801_10153036230096312_1358165152_o

Prahan reissu kesti noin kolme päivää, meillä oli hyvin aikaa tutustua nähtävyyksiin.
Tutustuimme historiallisiin kohteisiin ja museoihin, kävimme Petřínin näkötornissa joka sijaitsee Prahan kaupungin korkeimalla kohdalla.
Prahasta lähtiessä vierailimme lisäksi Plzenissä(Pilsen), joka on tunnettu mm. historiallisesta vanhastakaupungistaan sekä kirkosta.

Opiskelua, sekä yleisiä tunnelmia

2015-06-02 16.53.21
Vaikka kirjastot ovat todella täynnä täällä nyt tenttikauden aikaan, tässä yhdenmiehen- istuttavat työtuolit, joissa paikalliset eivät tykkää istua, nämä ovat siis useimmiten vapaana. Kuvassa siis kokoonpanoni.
2015-06-02 21.55.46
Ostin uuden laskimen, moni suositteli tätä, ”yliopiston virallista” laskinta. Ei- ohjelmoitava eikä muistiin voi tallentaa kirjaimia, funktionäppäimet.

2015-06-03 09.55.05  Liikennevalot, jotka osoittavat, miten täynnä kirjastot ovat kullakin hetkellä. Kirjastot ovat tosiaan auki aamukahdeksasta iltakahteen, joka päivä, jopa pyhäpäivinä. Kuten kuvasta näkee, kirjasto on yli sataprosenttisesti täynnä suhteessa sen kapasiteettiin! 😀 Luku perustuu siihen, että kirjaston ovella on portit, jotka laskevat kirjastosta sisään ja ulos tulleet ihmiset.

Loppukokeisiin tulee luettua kyllä niin, että pää hajoaa. Mutta mitäpä sitä parempaakaan tekemistä tässä vaiheessa, kun tietää, että täällä tentteihin ei kannata mennä siitä mistä aita on matalin.
Päivän ohjelma: Aamulla kun heräät, syöt aamupalaa ja lueskelet siinä samalla luentodioja. Lähdet kirjastolle koko päiväksi lukemaan ja tekemään harjoitustehtäviä. Välissä käyt noin klo 13.30 kavereiden kanssa syömässä Mensassa, opiskelijaravintolassa. Noin 17-19 aikaan tulet kotiin, istut alas, syöt taas ja siinä välissä luet lisää. Ehkä käyt urheilemassa jossain välissä saadaksesi ajatukset pois lukemisesta. Urheilun aiheuttaman rentoutuneen olon jälkeen voi hyvillä mielin lukea pitkään. Jos uni ei tahdo millään tulla, luet tunnin kaksi ennen nukkumaan menoa vielä lisää. Sama toistuu seuraavana päivänä.

Minulla on yhteensä kolme tenttiä tulossa, ne ovat 9. ja 10. päivä, eli 10. päivä minulla on kaksi tenttiä.
Tenttien jälkeen, 11. päivä, lähden pm2am:n Prahan reissulle, yhdessä muutaman ystävän kanssa Mannheimista, sekä seuraamme liittyy eräs ystäväni Jyväskylästä, hän on tällä hetkellä vaihdossa Konstanzissa, Etelä- Saksassa.
Prahan reissusta vielä sen verran, että olin maksanut sen n. 5 päivää sitten, ja olin lähettämässä viestiä kysyäkseni, missä varausvahvistukseni viipyy. Juuri, lähetettyäni sähköpostin, varausvahvistus ilmestyy sähköpostiini 😀 Ei olisi kyllä voinut hassummin sattua..

Maanantai 8.6.
Myin polkupyöräni pois mukavalle ukrainalaiselle opiskelijatytölle 50 eurolla, olin maksanut pyörästä käytettynä 60€. Pyörällä oli minulle paljon tunnearvoa, ja tunne oli nyt epätodellinen, kun luopumisen hetki koitti. Myös osa hyvistä ystävistä, joihin on ehtinyt kiintyä, lähtevät pois jo ensi viikolla, epätodellinen olo.. Kuitenkin, vain muutos on pysyvää, ja elämä jatkuu, silti tulen kaipaamaan Mannheimia, ystäviäni sekä kaikkea muuta tapahtunutta vielä pitkään.
2015-02-09 15.42.00

Reinin putoukset & Zürich, Luzern

Ennen kuin pääsen lähtemään Sveitsiin, niin ystävät pyytävät minua istumaan perjantai-iltaa, Mannheimissa on käynnissä Stadtfest, koko perjantaista sunnuntaihin kestävä juhla, jonka aikana pääkatu on täynnä kojuja, jotka myyvät olutta, makkaraa, brezeliä, crepesejä sekä muita herkkuja. Ei mitään hajua, mitä tässä juhlitaan, mutta tuntuu, että täällä Saksassa riittää näitä pyhäpäiviä sekä muita juhlia paljon: varmaan viides kerta tämän 4 kuukauden vaihdossaolon aikana kun koko pääkatu on suljettu jonkin kansanjuhlan takia 😀 Mukavaahan se on kyllä, kun olut virtaa, kauppa käy ja kansalla on hauskaa, saksalaiset ovat oikein mukavaa porukkaa vaikka ovat suomalaisia vielä asteen verran äänekkäämpiä. Ei se juuri häiritse, vaikka monesti viikonloppuisin on naapurissa kotibileet käynnissä ja musiikki kovalla; Suomessa samanlainen ei valitettavasti ole juuri mahdollista, ja anniskelulainsäädäntökin on siellä paljon tiukempi. Jeps, muutaman oluen jälkeen laukun pakkaamiseen ja menoks.
Pm2am:n messissä taas mukana, 7 bussin voimalla, luultavimmin edullinen hinta, 50€ sinne ja takaisin oli ollut suurin houkute (vertailukohtana: bussi/juna esim. Mannheimista Luzerniin maksaisi n. 100€, ja juna on oikeastaan ainoa pitkän matkan julkinen kulkuväline, joka liikennöi säännöllisesti Sveitsin kaupunkien välillä.)

Elikkä lauantaina aamuyöstä nokka kohti Sveitsiä, 3-4 tuntia unta, ja perillä Schaffhausenissa, jossa Reinin vesiputoukset odottivat meitä. Reinin putouksia tuli käytyä katsomassa jo maaliskuussa, kun kävimme kaveriporukalla Geneven automessuilla, mutta tällä kertaa ländättiin tois´ puol jokkee. Tällä puolella emme päässeet ehkä niin lähelle itse putousta ja virtaavaa vettä, mutta näkymä on parempi. Kuvat ei välitettavasti tässäkään tapauksessa kerro koko totuutta, on se niin mahtava näky. Varta vasten ei välttämättä kannata lähteä vesiputouksia katsomaan, mutta jos Zürichin hoodeilla satutte liikkumaan, niin suosittelen ainakin kerran poikkeamaan.

Reinin putoukset
Reinin putoukset

Jeps, tunnin bostailun ja kuvien räpsimisen jälkeen suuntasimme vihdoin Zürichiä kohti, päivästä oli tulossa kirkas.
Zürichiin saavuimme huvivenesatamaan n. klo 9, jossa keräsimme kaveriporukan kokoon, (mukana oli myös edelliseltä, Etelä- Ranskan reissulta tuttuja ihmisiä), ja lähdimme kävelemään vanhaakaupunkia kohti. Välissä puikkasimme tyylikkään kirpputorin, sekä sataman kautta. Kirpputorilla ei todellakaan ollut mitenkään huonoa kamaa myynnissä! Mm. paljon koruja, tyylikkäitä vaatteita, taidetta sekä muuta keräilykamaa kuten vanhoja kameroita, postikortteja, ihan kaikkea mitä voi kuvitella.

Kirpputori
Kirpputori

Satamassa sitten bongailimme joutsenia ja muita lintuja ja nautimme eväitä. Jos joku kysyy, onko mustia joutsenia olemassa, niin voin vastata nähneeni niitä lauman täällä.
Koska oli lauantaiaamu, moni paikka oli suljettuna, ja Zürichin kaduilla oli aika hiljaista. Kirkko kuitenkin toivotti meidät tervetulleiksi, ja kävimme huipulla 2€ hintaan katsomassa miltä kaupunki näyttää, ei paha:
2015-05-30 10.37.462015-05-30 10.38.56
2015-05-30 13.19.402015-05-30 13.45.492015-05-30 19.41.002015-05-30 20.17.312015-05-30 20.19.46

Zürichista päästyämme, teimme parin tunnin pikavisiitin Luzerniin, kaupunkiin Keski-Sveitsissä, tunnin bussimatkan päässä Zürichista. Bussimatkalla edellisillan katufestivaalit alkoivat verottaa, ja nukuinkin todella sikeästi. Saavuttuamme Luzerniin koukkasimme alkuun McDonaldsiin hakemaan euron juustot(3fr.) ja kahvit, ja matka sai jatkua. Luzern on todella nätti paikka kirjaimellisesti keskellä Alppeja, ja ei mikään pikkukylä kuitenkaan, joten näkemistä riittää 🙂 Luzernista suuntasimme sitten kohti Mannheimia, ja bussimatka takaisin sujui nopeammin kuin menomatka, olimme Mannheimissa silti vasta puolenyön jälkeen.
Reissulla tapasin sattumalta suomalaisen ”vaihtobloggaajan” Heidelbergista;
Hänen blogiaan onkin tullut aiemmin lueskeltua, sen löydätte osoitteesta: https://matkallasaksaan.wordpress.com/

JATKUU

Etelä- Ranska

Etelä-Ranska 22.5.-26.5.

Huh, taas on kuvat ladattu Dropboxiin ja tietokoneelle, se on ainainen perinne useamman päivän reissun jälkeen 😛 Myös mm. pyykinpesu, kaupassa käynti, siivoaminen sekä sähköpostien lukeminen kuuluvat asiaan. Vielä kun blogia saa täydennettyä opiskelujen lomassa, niin silloin alkavat olla asiat hyvin.
Tulipahan eteläisessä Ranskassa käytyä, olisi saattanut muuten jäädä välistä tämäkin hieno reissu, ts. toista mahdollisuutta saattaisi joutua odottamaan pidempään. Eipä ollut reissun suhteen juurikaan ennakko-oletuksia, Etelä-Ranska yllätti kauneudellaan ja erilaisuudellaan. Vaikka alunperin tuli lähdettyä yksin tälle pm2am:n järjestämälle ryhmämatkalle, paluumatkalla huomasin, että monesta matkakumppanista oli ollut paljon seuraa.
Hmm, bussimatka Mannheimista Marseilleen kesti n. 14 tuntia, kyllä siinä ehtikin istua tovin 😀

Lauantaina olisi sitten luvassa päiväreissu Zurichiin ja Luzerniin; olen odottanut tätä reissua kauan, sillä en ole käynyt Luzernissa, ja  sveitsiläiset ystäväni ovat sanoneet, että se on Sveitsin parasta seutua. Nyt reipasta opiskelua pari päivää ja sitten katse kohti Sveitsiä 🙂

pe 22.5. Lähtö klo 19.15
la  23.5.  Marseille
Ranskan toiseksi suurin kaupunki Pariisin jälkeen, hyvin yllättävää! Alueella vallitsee hyvin välimerellinen ilmasto, ja alkuun fiilis oli, että tämä on kyllä aivan erilainen puoli Ranskasta kuin mitä aiemmin on ajatellut.

2015-05-23 16.01.292015-05-23 10.50.18

Su 24.5. Nizza ja St. Tropez

2015-05-24 13.13.46
Nizza
2015-05-24 12.46.58
Nizza, minä ja Välimeri

St. Tropez: St. Tropez on alunperin vain pieni kalastajakylä Ranskan Rivieralla. 1900- luvun kuluessa siitä on kuitenkin tullut muotimaailman eliitin ja rikkaiden suosittu viikonloppuviettopaikka ja rantalomakohde. St. Tropez on mielestäni vieläkin pikkukylä, näkemisen arvoista siellä on valtava huvivenesatama, jossa voi bongailla suuria ja kalliita veneitä, aluksia, purjeveneitä, sekä ehkä julkkiksia. Veneistä puheen ollen, keskellä laguunia oli kymmenkunta n. 50-100 metriä pitkää alusta, veikattiin porukalla että siellä asustelee venäläisiä, saudi-arabialaisia tai muita superrikkaita. Joka tapauksessa, sellaiset alukset maksavat kymmenistä satoihin miljooniin euroihin, joillakin ei rahasta näytä olevan pulaa.
St. Tropeziin on täydellinen paikka tulla rikkaiden ihmisten, varsinkin Ranskasta viettämään viikonloppuaan, sillä kylä sijaitsee luonnonkauniissa, monen vuoristotien takana olevassa laguunissa.
St. Tropezin kylän ympäriltä löytyy paljon ylellisesti varusteltuja lomahuviloita, aktiviteetteja löytyy parista golfkentästä huvipuistoon, maastoautoiluun sekä tietenkin veneilyyn. Ranskan Rivieralla mieli kyllä lepää, eipä täältä pahitteeksi olisi kesäasuntoa hankkia jos sellainen tilanne tulee 🙂

ma 25.5. Lyon


ti    26.5. Paluu klo 9.00